Sain Mansikkatilan mailla -nimistä blogia pitävältä Tainalta blogitunnustuksen, Blogger Recognition Awardsin. Blogini on siis huomattu, jees - jees! Kysymyksessä on bloggaajien kesken kulkeva tunnustus, joka kyllä lämmittää tällaisen aloittelevan bloggarin mieltä todella suuresti.
Tunnustus tuo mukanaan seuraavanlaiset velvoitteet:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen. (Sitäpä tässä just teen:)
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.
Koska kerron tässä postauksessa kuinka minusta tuli bloggaaja, ja siihen asiaan liittyy olennaisesti valokuvausharrastukseni, joten kuvitan tämän postauksen sellaisilla kuvilla jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet esille blogiin asti. Kuvat ovat tältä keväältä, kesältä ja syksyltä.
Aloitin bloggaamisen pitkän miettimisen jälkeen toukokuussa, noin puoli vuotta sitten. Kävin aika syvällisesti ajatuksissani läpi monia kysymyksiä ennen blogin perustamista. Ja hyvä että näin tein, koska siitä on ollut paljon hyötyä tässä matkan varrella.
Mietin muun muassa näitä asioita:
– Mikä on se mun The juttu, joka kiinnostaa ja innostaa kuvaamaan ja kirjoittamaan?
– Osaanko kirjoittaa sellaista sisältöä ja (mikä tärkeintä) kuvata sellaisia kuvia, joita ihmiset haluaisivat katsella?
– Haluanko saavuttaa bloggaamisella jotain, jos niin mitä?
– Olenko motivoitunut postaamaan ja kuvaamaan säännöllisesti?
"The juttu" oli minulle helppo ja selkeä: kukat ja kasvit ylipäänsä on mun juttu. Lähdin aikoinaan opiskelemaan hortonomiksi siksi, koska luonto ja siihen liittyvät asiat ovat mulle tärkeitä. Kukkien ja kasvien valokuvausharrastuksen aloitin jo opiskeluaikana, koska HAMK Lepaan kampusalue on vaan niin surperkaunis ja täynnä ihanan erilaisia, hyvinhoidettuja perennaryhmiä, puita, pensaita ja kasveja. Ja kuvaaminen tuki myös opiskelua.
On vaikeaa itse arvioida, osaanko kirjoittaa mielenkiintoista tekstiä. Jos aihe on itselle mielenkiintoinen ja olen asiasta innostunut, niin teksti vaan pulppuaa jostain. En ole kuitenkaan liian tarkka oikeinkirjoittamisen suhteen, sillä blogitekstin pitääkin olla vähän sama juttu kuin kertoisit hyvälle ystävälle että mitä just nyt kuuluu. Persoona saa ja pitääkin näkyä tekstissä :)
Valokuvaamiseen suhtaudun innostuneesti, välillä ihmetellen ja tuskaillen sitä tekniikan ja luovuuden määrää joka pitäisi omaksua ja osata, jotta kuvista saisi valoisia, tarkkoja sekä mielenkiintoisia. Välillä koen supernostattavia ahaa -elämyksiä kun tajuan jonkin aikaisemmin täysin pimennossa olleen teknisen seikan, joka vaikuttaa kuvan laatuun oleellisesti. Parhaillaan yöpöydälläni odottaa läpikahlaamista
Scott Kelbyn kirjoittama Uusi digikuvauskirja. Sitä suosittelen muillekin bloggaajille ja digikuvauksen harrastajille luettavaksi, ihan ehdottomasti! Just nyt olen innostunut asetelmakuvauksesta, siitä kirjoitin jo aikaisemmassa postauksessani, kurkkaa lisää
täältä.
Aikaisempi työni kukkiin ja vihanneksiin liittyvän viestinnän parissa antoi minulle paljon lisää valmiuksia kirjoittamiseen, valokuvaamiseen, kuvien käsittelyyn ja somettamiseen isoille seuraajamäärille. Samalla hoidin myös erilaisia someyhteistyöhön liittyviä kampanjoita, joiden myötä pääsin tutustumaan monenlaisiin blogeihin.
Vuosi sitten sain pienen yksiöni remontin valmiiksi ja iloitsin omasta pienestä, omaan makuun rempatusta kodista ja lasitetusta eteläparvekkeesta, jonka edut kukkahulluna tajusin heti: Nyt mulle tulee aikainen kukkakevät ja myöhäinen kukkasyksy - ou jes! Siitä se ajatus sitten lähti muhimaan ja nyt kuvaan parvekkeella kukkia ja erilaisia asetelmia blogiin. Ja tykkään niin paljon siitä mitä teen.
Minulta on joku jo kysynytkin, että haluanko saavuttaa bloggaamisella jotakin. Jos joku tulee postauksistani tai kuvistani hyvälle mielelle tai saa jonkun idean itselleen, niin sitten olen saavuttanut tavoitteeni.
Jos bloggaamisen kautta oppii tuntemaan uusia samanhenkisiä ihmisiä ja samalla oppii uutta, niin silloinkin olen päässyt yhteen tavoitteeseeni.
Olenko motivoitunut postaamaan ja kuvaamaan säännöllisesti? Olen päättänyt tehdä blogipostauksia keskimäärin 1xviikko. Se tahti sopii minulle ja aikaa jää muuhunkin, varsinkin siihen ideointiin joka on kaikkein kivointa puuhaa.
Haluan myös satsata enemmän postauksen laatuun kuin määrään. Olen vähän sitä mieltä, että väkisin tekemällä ja stressaamalla ei voita mitään vaan päinvastoin: silloin tekeminen on vaarassa muuttua puurtamiseksi ja innostus saattaa kadota.
Mitä ohjeita antaisin aloitteleville bloggaajille? Tässä on jo muutamia tullutkin esille ja yhtä asiaa haluaisin vielä korostaa. Kuvat ovat tärkeitä. En oikeastaan voi painottaa liikaa sitä, miten tärkeitä ne ovat. Tärkeätä on myös ajankohtaisuus. Ollaan kiinni tässä hetkessä, sesongissa, trendissä tai mikä se oma mielenkiinnon kohde sitten onkaan.
Lähetän blogitunnustuksen edelleen seuraaville blogeille:
Ja mukaan saa tulla kun ehtii ja kerkiää, no stress!
Hups, tätä kirjoittaessani Lahteen satoi ensilumi.
Mukavaa viikkoa!
Pia
Tykästyin näihin kolmeen pienokaiseen kokonsa sekä noiden ihanien punasävyisten lehtien vuoksi. Lajiketta en tiedä, sillä nyt ostopäätös syntyi ihan vaan hetkessä näihin ihastumalla. Tillandsioista on tehty myös kirja nimeltään Air Plants - The Curios World of Tillandsias, kirjoittajana Zenaida Sengo. Linkki vie Amazonin kirjakauppaan, jos haluat vaikka käydä tilaamassa opuksen ja perehtyä asiaan syvemmin.
